Euroopan CAM -lääkäreiden kattojärjestö ECPM

ECPM:n tavoitteena on edistää lääketieteen monimuotoisuutta EU: n tasolla.  Se pyrkii varmistamaan, että yhteiseurooppalaiset sekä EU:n jäsenvaltioiden lait ja asetukset mahdollistavat lääketieteellisten käytäntöjen monimuotoisuuden ja potilaiden vapaan valinnan.

ECPM kommunikoi EU- poliitikkojen, terveysviranomaisten ja virastojen kanssa näissä asioissa. Se myös pyrkii varmistamaan, että CAM -lääkkeitä on saatavilla. Se osallistuu CAM -käytäntöjen ja -lääkkeiden terapeuttista laatua ja vaikuttavuutta koskeviin arviointeihin sekä edistää CAM – ammattilaisten koulutusta. Ja edelleen tuo CAM -toimijoiden ja potilaiden käyttöön kaikki tarvittavat tiedot oikeiden valintojen tekemiseksi.

Noin 40 % eurooppalaisista potilaista valitsee CAMin, koska he tiedostavat vastuunsa omasta terveydestään ja ovat päättäneet osallistua aktiivisesti sairauksiensa ehkäisyyn ja hoitoon. He ovat tietoisia elämäntapojen merkityksestä terveydelle ja ymmärtävät, että on olemassa laajempi lähestymistapa terveyteen, kuin pelkkä sairauksien hoito. He käyttävät CAM – hoitoja, koska niissä hoitokäytännöt ylittävät somaattisen kehon ja ottavat huomioon myös sielun ja hengen. He käyttävät CAM – lääkkeitä välttääkseen haitallisia sivuvaikutuksia. CAM – hoitoja käytetään sekä pääasiallisena hoitona että perinteisten lääketieteellisten hoitojen tukena.

Euroopassa ei ole raportoitu CAM -lääkkeistä aiheutuneita vahinkoja, mikä vahvistaa niiden vaarattomuuden. Yhä useammat lääkärit ympäri Eurooppaa osallistuvat CAM -lääketieteen koulutukseen, koska he ovat vakuuttuneita siitä, että ihminen ulottuu kauas ohi biomolekyylisen olemassaolonsa.

ECPM esittää seuraavia asioita otettavaksi huomioon tulevissa EU -direktiiveissä:

1) On välttämätöntä, että potilaat voivat vapaasti valita hoitonsa. Tämä on ollut esillä Euroopan parlamentissa 1997, jolloin käsiteltiin ”muun kuin perinteisen lääketieteen” asemaa Euroopassa.

2) CAM -lääkkeille, joilla on vain hyvin vähän sivuvaikutuksia, on kehitettävä soveltuvia arviointiperusteita. Siis muita, kuin perinteisiä farmakologisten tutkimusten menetelmiä, joilla pois suljetaan mahdollisesti vaarallisia sivuvaikutuksia. Olisi suotavaa, että CAM – tutkimuksella olisi oma budjetti ja omat arviointiasiantuntijat.

3) CAM – terapeuttien koulutuksen laatu on varmistettava, jotta voidaan taata riittävä potilasturvallisuus. ECPM suosittelee, että tulevaisuudessa yksityisen koulutuslaitokset, joissa koulutetaan CAM – osaajia, tunnustetaan virallisesti ja sisällytetään mahdollisimman paljon yliopistojen lääketieteen opetussuunnitelmiin.

4) CAM – hoitojen edullisuus on huomioitava. Veronmaksajien rahoja tuhlataan kalliisiin terapioihin, vaikka edullisempia ja yhtälailla tehokkaita vaihtoehtoja on olemassa. Tästä näkökulmasta on yllättävää, että CAM ei sisältyy sairausvakuutuslain piiriin. On myös epäoikeudenmukaista estää kansalaisia tekemästä perusoikeuksiin kuuluvia vapaita valintoja hoitonsa suhteen.

Talousarvioihin on varattava rahaa CAM – tutkimukseen ja perustettava riippumaton terveydenhuoltovirasto, johon osallistuu CAM -asiantuntijoita. Tämä oli esillä jo ”ei-tavanomaista lääketiedettä” selvittäneessä Cost Action B4 – työryhmässä, mutta ei ole toteutunut. CAM on sisällytettävä myös EU:n uuteen terveysstrategiaan.

HH. 14.1.11