Yhdessä, erikseen, täydentävästi vai vaihtoehtona?

Miljoona suomalaista käyttää luontaishoitoja monella eri tavalla

Luontaishoitojen kenttä on todella laaja ja virallisesti määrittelemätön. Näin ollen kaikilla on oma mielikuvansa siitä, mitä luontaishoidot ovat ja eivät ole. Varsinkin kun alasta on käytössä monta nimeä jopa alan ammattilaisten kesken.

Luontaishoitoihin kuuluu kouluttautuneiden ammattilaisten toiminta hoitojen parissa, jotka ovat olleet olemassa jopa tuhansia vuosia ja joihin liittyy vahva teoreettinen sekä kliininen näyttö. Yhtä aikaa alaan liitetään kaikki epämääräinen hoitotyö, mikä tapahtuu virallisen terveydenhuollon ulkopuolella. Yksityisihmisen oman itsensä hoitaminen, vaikka laittomilla metodeilla kuten paljon puhuttu hopea veden juominen, halutaan liian usein mediassa yleistää koko luontaisalan kenttään. Tosiasiassa ammattimainen luontaishoitoalatoiminta koostuu lukuisista erilaisista järjestäytyneistä hoitomuodoista kuten akupunktiosta, vyöhyketerapiasta, homeopatiasta, ravintoterapiasta, taideterapiasta ja refleksologiasta. Yhteistä näille ammatillisesti tehtäville luontaishoidoille on, että ne ovat hoitoja, jotka vahvistavat asiakkaan terveyttä ja hyvinvointia. Luontaishoitaja lähestyy asiakastaan aina terveyden kannalta eikä siis sairauden hoidon vinkkelistä. Asiakkaalla voi olla sairauksia ja kipuja, mutta luontaishoitajan tehtävä on auttaa terveyden vahvistumista kokonaisvaltaisesti, jolloin toki koetut oireetkin voivat ja toivottavasti väistyvät.

Luontaishoito-sana kuvaa hyvin hoidon perusmekanismia tukea luonnollista terveyttä ihmisessä. Hoidoista puhutaan myös täydentävinä hoitoina, koska ne täydentävät ihmisen jo olemassa olevaa hoitosuunnitelmaa tai tätä omaa paranemisprosessia terveyden vahvistuessa. Osa kutsuu luontaishoitoja vaihtoehtohoidoiksi, koska hoidot nähdään vaihtoehtona länsimaiselle terveydenhuollolle. Tutkijoiden kesken alasta puhutaan Suomessakin kansainvälisellä termillä CAM, joka tulee sanoista complementary and alternative medicine.

Termi viidakon keskellä koulutettu luontaishoitaja on joka tapauksessa hyvinvointihoitojen ammattilainen, joka on opiskellut omaa terapia-alaansa sekä perehtynyt länsimaisen lääketieteen perusteisiin melkein yhtä paljon kuin suomalaiset sairaanhoitajat. Koulutettu luontaishoitaja osaa arvioida, ketä hän voi hoitaa ja kenet hän ohjaa terveydenhuollon piiriin saamaan apua. Hän ei myöskään koskaan puutu lääkärin määräämiin hoitoihin tai lääkkeisiin.

Luontaishoidot ovat hoitoja, jotka eivät estä lääkkeiden ja terveydenhuollon palvelujen käyttöä yhtä aikaa luontaishoidon kanssa. Luontaishoidoissa käyminen ei edellytä valitsemista luontaishoitojen ja länsimaisen lääketieteen väliltä, vaan tarkoitus on nimenomaan yhdistää näistä kaikista hoidoista parhaat palat palvelemaan asiakkaan hyvinvointia ja terveyttä. Kyseessä ei siis ole joko/tai-valinta vaan mahdollisuus laajentaa itsestään huolehtimista sekä/että-tilanteeseen. Jopa Maailman Terveysjärjestö WHO kannustaa jäsenvaltioitaan hyödyntämään luontaishoitoja järkevällä tavalla.

Itselle sopivaa luontaishoitajaa valitessa on hyvä huomioida, että Suomessa ei ole virallista rekisteriä ammattilaisista, mutta Luonnonlääketieteen Keskusliitto LKL ry ylläpitää rekisteriä koulutuskriteereihin sitoutuneista ammattiterapeuteista. Luontaishoitajaa voi aina haastatella hänen koulutuksestaan ja kysyä etukäteen, onko hän perehtynyt juuri sinua askarruttaviin kysymyksiin. On hyvä myös tiedostaa, että luontaishoitotoimintaa ohjaa lukuisat yrittäjyyttä, kuluttajasuojaa ja markkinointia sitovat lait.

Suomessa luontaishoidot ovat mediassa usein altavastaajan roolissa, vaikka kansainvälisesti hoitoja tarjotaankin merkittävässä ja lisääntyvässä määrin sairaaloissa ja jopa miljoona suomalaista on valinnut luontaishoidot. Lääkäriliiton tilaamassa tuoreimmassa tutkimuksessa käy ilmi, että jopa reilu 40 % lääkäreistä kokee, että lääketiede voisi hyötyä luontaishoidoista. Toisaalta yksi luontaisalaan kohdistuva keskeinen kriittinen kysymys on, tuleeko riskiryhmät suojella luontaishoidoilta. Koulutettu luontaishoitaja ei hoida esim. vakavaa mielisairautta sairastavia eikä syöpää. Mutta esim. syöpäpotilaat ovat tutkitusti saaneet apua elämänlaatuunsa luontaishoidoista syöpähoitojen yhteydessä. Toinen toistuvasti esiin nouseva kysymys liittyy hoidon viivästymiseen. Kuitenkin Suomessa esim. lapset ja raskaana olevat ovat neuvolan hyvässä tarkkailussa, jossa heidän hoidon tarpeensa pyritään havaitsemaan jo ennaltaehkäisevästi. Ei siis ole syytä epäillä, että koulutettu luontaishoitaja olisi hoidon viivästymisen tiellä vaan päinvastoin tukemassa suomalaisia voimaan entistä paremmin.

Tervetuloa tutustumaan luontaishoitoihin koulutetun luontaishoitajan vastaanotolla sekä lukemalla alasta lisää LKL ry:n nettisivuilta.
 

Teksti pohjautuu lähes identtiseen artikkeliin, joka on aikaisemmin julkaistu Kipupuomi 3/2021 Lehdessä.

Luonnonlääketieteen Keskusliitto LKL ry (www.lkl.fi) edustaa yhteispohjoismaisiin koulutuskriteereihin sitoutuneita koulutettuja luontaishoitajia ja pitää yllä rekisteriä näistä ammattilaisista osoitteessa www.terapeuttirekisteri.fi. Keskusliitto ylläpitää myös Eettistä toimikuntaa rekisteriinsä kuuluvien terapeuttien ja kouluttajien sekä heidän asiakkaidensa tueksi.

Kirjoittaja on Luonnonlääketieteen Keskusliitto LKL ry:n toiminnanjohtaja Anna Sofia Nevanlinna, joka tekee työtä myös terveydenhoitajana.

Lisää alaan liittyvistä kinkkisistä kysymyksistä voit lukea Luonnonlääketieteen Keskusliitto LKL ry:n nettisivuilla, erityisesti Usein kysytyt kysymykset -palstalta.